Ajatuksia...2019-11-14T17:06:42+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://repale.vuodatus.net/repalehttps://repale.vuodatus.net/<![CDATA[Se on taas näitä päiviä..]]>jolloin olisi ollut paras vain sulkea silmät uudestaan ja jäädä nukkumaan. Pitää mennä töihin paria tuntia aikaisemmin. En laittanut kelloa soimaan, koska ajattelin herääväni siihen kun mies lähtee töihin. Mutta kuinka kävi? Mies olikin päättänyt lähteä paria tuntia myöhemmin. Oli myös autuaan sekaisin siitä mihin aikaan minun oli tarkoitus lähteä...Eli heräsin (itse) sitten noin tuntia myöhemmin kuin oikeasti oli tarkoitus. Pitkä päivä edessä, minun piti ehtiä kauppaankin jotain evästä hakemaan. Se saa nyt jäädä. Se tästä vielä puuttuisi että kiirehtiä tällaisena aamuna. Ei tuosta kuitenkaan voi syyttää kuin itseään. Pitäisi opetella käyttämään herätyskelloa kun sellainen kerran olemassa on.
Ai niin. Täytyy muistaa mennä kaverin kanssa kahville töiden jälkeen vielä. Ja etsiä muutama tärkeä paperi..Mitähän tästä päivästä tulee? Kaikki tuntuu lahoavan käsiin jo tässä vaiheessa. ]]>2007-08-30T09:23:00+03:002019-11-14T17:06:35+02:00https://repale.vuodatus.net/lue/2007/08/se-on-taas-naita-paiviarepalehttps://repale.vuodatus.net/<![CDATA[Väsy.]]> Tänään tuntui nouseminen lähes ylitsepääsemättömältä. Olin väsynyt, eikä toisaalta olisi huvittanutkaan. Eikä olisi tarvinnutkaan, mutta oli pakko silti repiä itseni ylös. Lojuisin siellä varmaan vieläkin, miettien syntyjä syviä. En nukkuisi. Olisin vain ja antaisin ajan kulua.
Joskus mietin, miksi oikeastaan synkistelen. Mikä minua masentaa? Ei minulla ole siihen mitään syytä. Kunpa olisikin. Se tekisi elämästäni paljon helpompaa. ]]>2007-08-29T10:03:00+03:002019-11-14T17:06:37+02:00https://repale.vuodatus.net/lue/2007/08/vasyrepalehttps://repale.vuodatus.net/<![CDATA[Tästä se alkaa. ]]>Olen ennenkin yrittänyt blogia saada pystyyn, huonolla menestyksellä. Tällä kertaa minulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita tämän suhteen. Kirjoitan silloin kun on jotakin sanottavaa. Edelliset yritykset ovat kaatuneet epätoivoisiin tunteihin miettien jotakin sanottavaa. Aina ei vain ole mitään sanottavaa.
Minulle on sanottu että puhuminen auttaa. Mutta mitä sitten kun ei saa puhutuksi? Kun asiaa olisi mutta ei ole sanoja? En vain saa niitä ulos.
Each drop has a story to tell. Some of them are screaming to get their story told before they hit the ground and die.
Some of them are quiet. They stay still and then suddenly gently whispers in my ear. Kind words. Comforting words.
And I listen. I listen like I've never listened before.
I breathe the air filled with secrets. ]]>2007-08-28T09:57:00+03:002019-11-14T17:06:41+02:00https://repale.vuodatus.net/lue/2007/08/1repalehttps://repale.vuodatus.net/